<Herne>>

Olipa kerran prinssi, joka halusi mennä naimisiin prinsessan kanssa, mutta tämän täytyi olla oikea prinsessa. Hän matkusti ympäri maailmaa löytääkseen sellaisen, mutta mistään hän ei saanut haluamaansa. Prinsessoja oli tarpeeksi, mutta oli vaikea saada selville, olivatko ne oikeita. Heissä oli aina jotain, mikä ei ollut niin kuin sen piti olla. Niinpä hän palasi kotiin ja oli surullinen, sillä hän olisi kovasti halunnut oikean prinsessan.

Eräänä iltana nousi hirvittävä myrsky; ukkonen jyrisi ja salamoitui, ja sade kaatui kaatamalla vuolaana. Yhtäkkiä kaupunginportilta kuului koputus, ja vanha kuningas meni avaamaan sitä.

Se oli prinsessa, joka seisoi portin edessä. Mutta voi hyvänen aika! Millaisen näyn sade ja tuuli olivat hänestä tehneetkään. Vesi valui hänen hiuksistaan ja vaatteistaan; se valui kengänkärkiin ja sieltä takaisin kantapäihin. Ja silti hän sanoi olevansa oikea prinsessa.

”No, sen saamme pian selville”, ajatteli vanha kuningatar. Mutta hän ei sanonut mitään, meni makuuhuoneeseen, otti kaikki vuodevaatteet sängynrungolta ja asetti sen pohjalle herneen. Sitten hän otti kaksikymmentä patjaa ja asetti ne herneen päälle ja sitten kaksikymmentä untuvasänkyä patjojen päälle.

Tämän päällä prinsessan täytyi maata koko yö. Aamulla häneltä kysyttiin, miten hän oli nukkunut.

– Voi, todella pahasti! sanoi hän. – Olen tuskin sulkenut silmiäni koko yönä. Taivaan tietää, mitä sängyssä oli, mutta makasin jonkin kovan päällä, niin että olen kauttaaltaan musta ja sininen. Se on kamalaa!

Nyt he tiesivät, että hän oli todellinen prinsessa, koska hän oli tuntenut herneen lävitseen kahdenkymmenen patjan ja kahdenkymmenen untuvapeitteen läpi.

Kukaan muu kuin oikea prinsessa ei voisi olla niin herkkä.

Niinpä prinssi otti hänet vaimokseen, sillä nyt hän tiesi, että hänellä oli oikea prinsessa; ja herne pantiin museoon, missä se on vieläkin nähtävissä, ellei kukaan ole sitä varastanut.

No niin, tuo on tositarina.